Kesykissa kuuluu kissaeläinten heimoon Felidae, johon kuuluu 37 eri lajia. Kissaeläimet muodostavat melko yhtenäisen osan lihansyöjien lahkosta Carnivora. Suurin ero eri lajien välillä on koossa, rakenteellisesti ne muistuttavat toisiaan hyvin paljon. Kaikki kissat ovat metsästäjiä. Niillä on isot, eteenpäin katsovat silmät ja voimakkaat jalat ja tassut, joissa on terävät kynnet. Etujalassa kissoilla on viisi kynttä ja takajalassa neljä kynttä. Tavallisimmin niillä on pitkä häntä ja turkin kuvio on raidallinen tai täplikäs.
Kesykissan tieteellinen nimi on Felis domesticus. Se polveutuu todennäköisesti Pohjois-Afrikan villikissasta, Felis silvestris ssp. libyca. Se on myös hyvin läheistä sukua eurooppalaiselle villikissalle, F. silvestris ssp. silvestris, jonka kanssa se (kuten myös Pohjois-Afrikan villikissan kanssa) pystyy saamaan täysin lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä. Kesykissa muistuttaa luonteeltaan enemmän pohjoisafrikkalaista, kuin eurooppalaista villikissaa, joka on hyvin itsenäinen ja arka eläin.
Kesykissojen alkuperä juontaa yli 9000 vuoden taakse, Eufratin ja Tigrisin välimaastoon, sinne, missä maanviljelyskin sai alkunsa. Nykykäsityksen mukaan kissat hakeutuivat hiiriä houkuttelevien viljavarastojen äärelle ja opettelivat samalla sietämään ihmisten läheisyyttä. Näin kissat tavallaan kesyttivät itse itsensä. Tunnetuimpia kissojen suosijoita olivat muinaiset egyptiläiset, jotka palvoivat kissoja pyhinä eläiminä.
Luustoltaan kesykissa ei eroa juuri lainkaan villikissoista. Jotkut kissarodut ovat kuitenkin luustoltaan keskimääräistä kevyempiä tai raskasluustoisempia. Myös pään muoto on joillakin roduilla muuttunut rodun kehityksen seurauksena. Nykyajan siamilaiset tai persialaiset ovat huomattavasti enemmän standardin äärityyppien kaltaisia, kuin ne olivat vielä viime vuosituhannella. Kaikki kissarodut kuuluvat kuitenkin samaan lajiin ja kaikki rodut pystyvät myös risteytymään toistensa kanssa ja tuottamaan lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä.
Kissan ruumiinrakenne määräytyy polygeneettisesti eli monien geenien yhteisvaikutusten tuloksena. Kissan ruumiin lopulliseen muotoon vaikuttavat myös ympäristötekijät, kuten ruokinta. Valvotuissa olosuhteissa elävän kissan elinikä on 14–20 vuotta, mutta tunnetaan useampia jopa yli 25-vuotiaiksi eläneitä kissoja.
- Naaraspuolista kissaa kutsutaan naaraaksi ja uroskissaa kolliksi. Usein kuulee naaraskissaa kutsuttavan virheellisesti myös nartuksi, mutta narttu tarkoittaa vain naaraspuolista koiraa, ei kissaa.